Wednesday, August 26, 2015

Elokuun loppu / End of August


Olen ollut vähän omituisessa mielentilassa lähiaikoina. Olen tarttunut kiinni kesään kuin äidin käteen, antanut sen johdattaa ajatuksenjuoksuani ja tunteitani, luottanut, että se kantaa. Helteisimpänä päivänä olen seissyt viileässä järvessä reisiä myöden, katsellut jo nahistuneilla lumpeenlehdillä vierailevia sudenkorentoja, kunnellut vesimittareista ja pintajännityksestä kantautuvaa ihmeellistä ritinää ja seurannut, milloin kala tekee veden pintaan renkaan. Sitten olen pulahtanut uimaan. Järven pohjaan on jo pakkaantunut ruskeita, niljakkaita lehtiä, mutta pintavesi on kirkasta ja lämmintä. En millään malttaisi luopua vielä kesästä, mutta tänään sataa jo. Aurinko laskee yhdeksältä ja yöllä on ihan pimeää. 

Kuten pari viikkoa sitten uhkailin, aloitin Infinite Jestin lukemisen. Etenemiseni on ollut hidasta, mutta ei se haittaa. Kun en jaksa paneutua selkeästi vähän vaativampaan kirjallisuuteen, Chris lukee minulle ääneen Stephen Kingin Hohtoa, ja sitten katsomme 60-luvun klassikkosarjaa The Prisoner. Matkalla töihin ja sieltä kotiin kuuntelen täysillä Johnny Cashia. Kissat ovat helteellä venyneet unisina pitkin tuvan lattioita. Nyt ne hyppäävät leivinuunin päälle ihmettelemään, olisiko siellä jo lämmintä, vaikka tuvassakin on sentään 25 astetta.  

Aamulla pihanurmi on kasteesta märkä, kurjet huutavat jossain. Korjatulla helpipellolla parveilee töyhtöhyyppälauma, joka kiekuu pitkälle yöhön. 


I've clung to the recent heatwave like to dear life. On the hottest day of the two-three-week stretch of beautiful, sunny, warm days I walked into the lake thigh-deep and watched dragonflies sunbathe on wilting lily pads. I listened to water striders make astonishing clittering sounds on the water and I felt dead leaves under my feet on the bottom of the lake. Then I swam. The water on the surface was still warm and clear then, but it's getting murkier by the day now. I'm not quite ready to welcome autumn. Today is cloudy and rainy, they say summer is all over. The sun sets at 9 pm, and the nights are dark as coal. The cats have begun visiting the top of our large heating oven, just to check if it's warm already, even though it has probably been close to 75 degrees in the house. 

I started to read Infinite Jest a while back, but my progress has been very slow. On some days when I'm not quite up to the intellectual challenge (IJ is a tricky read for a non-native speaker), Chris reads Stephen King's The Shining to me. Chris is a great reader-out-loud. He never stumbles on odd words or phrases, and never misses the proper intonation. On other days we watch the 1960s TV-classic The Prisoner. On my way to work and on the way back home I listen to Johnny Cash, really loud. 

In the mornings the grass is soaking wet from the mist. Cranes cry in the distance. A flock of lapwings has begun to swarm on the field. Their odd shrieks carry long into the night.


1 comment:

  1. Tämä on todellakin merkillistä aikaa - luopuminen on niin hitaan kaunista huomaamatonta, että sitä tarttuu kädestä juurikin noin kuin kuvasit; että älä mene, älä ihan vielä. Kunnes ymmärtää että se pitää sinua kädestä aina vain, vielä ne pimenevät yöt, lintujen lähdön, maan jäätymisen ja siitäkin eteenpäin. Että niin se menee, kuten on mennyt koko elämäsi tähänkin saakka, mutta vuosi vuodelta sen merkityksestä tulee tietoisemmaksi, siitä otteesta, siitä kädestä osaa pitää lujemmin kiinni.

    ReplyDelete