Päättäjäiset / Goodbye to summer

Rannoilla paloivat eilen tulet huvilakauden päättäjäisten kunniaksi. Käytiin äidin luona saunomassa, syötiin kuhaa ja juotiin viiniä. Katseltiin nopeasti nousevaa täysikuuta ja minä hätistelin hyttysiä. Pappa ja Chris hääräsivät veden rajassa ja saivat pienen kokon syttymään. Vesi on kylmennyt viikossa, pimeä tulee aina vain nopeammin. Vastarannalta kuului musiikkia, ihmisten hälinää, jossain järvellä surruutti vene menemään. Puhuttiin sadonkorjuusta. 

Minä poden huonoa omatuntoa, koska en ole tehnyt pihatöitä tänä kesänä nimeksikään. Keväällä olin liian allapäin ja väsynyt, alku- ja keskikesällä kelit olivat ihan kamalat, ja nyt pihahommille antautuminen tuntuu siltä, että antaisin hyväksyntäni syksylle. Mutta eihän töiden lykkääminen mitään auta - syksy tulee. Tänään kitkin perennapenkeistä rikkaruohoja sankokaupalla, jaoin kellukoita ja suunnittelin siirtäväni purppuranväriset keijunkukat toiseen penkkiin. Töitä on paljon. Huomasin, että pavut on korjattava nyt eikä huomenna, ja niitä sitten perkasin urakalla, esikeitin ja pakastin. Chris keräsi ison määrän kesäkurpitsoja, joista ylimääräiset vien huomenna työkavereille.

Ehkei se haittaa, että syksy on jo täällä. Luonto vaikuttaa uupuneelta, se ansaitsee lepoa. Mutta vähän aikaa vielä: neitoperhoset punahatuissa, aurinko lämmittää, syysleimujen viimeinen hehku. 

Last night we celebrated the end of the summer cabin season with bonfires by the lakefront. We swam in the lake after sauna, we had pike-perch for dinner and enjoyed a glass or two of wine at my mother's house. The full moon rose quickly. Chris and Pappa made a fire, and I was trying to not get eaten alive by mosquitoes. The water is cold now and the nights are dark. On the opposite shore people were playing music, laughing. We talked about the harvest.

I haven't done much yard work this summer. In the spring I was too tired and depressed, in the early-to-mid-summer the weather was horrendous, and now... now doing garden work feels like giving into autumn. But it's no use postponing the inevitable: autumn comes. It's already here, in the wilting perennial beds, in the beans that must be picked now and not tomorrow. There's a lot to do. So today I got to work. I harvested the beans, pre-cooked them and froze them. I divided some perennials and planned to transfer others to different spots. Chris picked the slightly overgrown zucchinis from the veggie patch. I'll take the extra ones to my colleagues at work tomorrow. 

I guess it's not so bad after all, that fall is upon us. It seems that nature is exhausted and it needs its rest. But for a little while longer: butterflies on the echinaceas, the sun still feels warm, the final moments of pink phlox in bloom.